Mielipidekirjoitus 21.3. lakkopuheista

Onko tosiaan niin, että nyt väheksytään fyysisen työn tekijöiden ammattitaitoa ja osaamista?

”Kuka vain voisi päästä tuohon työhön.”

Ehkä.

Vaan minäpä en halua.

Minä en halua kovettumia käsiini.

Minä en halua jäädä aikaisin eläkkeelle ainoastaan sen vuoksi, ettei minun löllö hiilimolekyylivankilani kelpaa enää tiettyyn virkaan.

Minä en halua menettää yhtäkään raajaani tai aistiani.

Enkä halua kyrpiintyä kaatosateessa taikka lumi-infernossa, enkä varsinkaan tuupertua käristyskupolin alle.

Minä haluan kuolla aikaisin omien valintojeni tuloksena; en siksi, että joku murhasi minut postia jakaessani. Tai koska tipuin katolta.

En myöskään halua puristua kuoliaaksi, varsinkaan silloin, jos se olisi ollut estettävissä.

Etkä halua sinäkään.

Mikäli vielä duunareille ja muille huono-osaisemmille ilkkuminen viehättää, ehdotan, että vaihdamme rooleja. Tule sinä masentumaan pierukuutiooni – tai siis, rehellisyyden nimissä ­­­­ – kaksiokolmiooni ja miettimään sitä, miksi sinä, huolimatta kaikista ponnistuksista, olet työtön. Anteeksi, työnhakija. Työttömyys kun on vain joko tilasto tai kirosana.

Kuitenkin; tule sinä tilalleni, niin minä tulen sinun. Miten luulet minun pärjäävän?

***
Valtioneuvoston kelkka kääntyilee nopeammin kuin metromi. Vai velkalaiva, aivan sama, teatteria kaikki. Teatterin ystävänä pidän kuitenkin siitä, että naamiot riisuttiin, sillä nyt näemme niiden alta paljastuvan valkoisen maalin.

Minä haluan, että luokkasota liitetään jatkossakin ratkiriemuttomiin setiin, joista olisi enemmän iloa marjametsässä, kuin ihmisten edessä.

Haluaisin nähdä meidän porvariministerit ahtaamassa.

Näkökulma: Miksi tekoäly piirtää hassuja kuvia?

 

Miksi tekoäly piirtää hassuja kuvia? Esimerkiksi tummaihoisen natsin pyydettäessä kuvaa natsista? (Esimerkki twitteristä).

Suhtaudu siihen kuin se olisi lapsi, joka on kasvanut tyhjiössä ja joka ei ole käynyt peruskoulua eikä vielä ole laitoistunut.

Se ei tiedä rajoitteita, eikä toisaalta osaa lukea sinun ajatuksiasi.

Lisäksi me vaaleaihoiset olemme tottuneet siihen, että meitä edustetaan joka paikassa ja historian opetuskin on Eurooppakeskeistä, vaikka samaan aikaan muuallekin on eletty.

Se tekee täysin sen, mitä sinä olet pyytänyt kehittäjien asettamissa rajoissa.

Sinun pitää pitää itse huoli siitä, että olet tarpeeksi tarkka vaatimuksissasi.

Vastuuta kuvista ei voi myöskään sälyttää tekoälylle, koska sillä ei toistaiseksi ole omaa tahtoa, vaan taustalla on aina ihminen toimeksiantajan roolissa.

Jos haluaisi olla oikein kyyninen, voisi ajatella, että tällä hetkellä nämä työkalut ovat kuin lapsiorjia, mutta ilman inhimillistä kärsimystä. Toki toimeksiantajan turhautuminen voidaan sellaiseksi laskea, mutta se tunnetyö on ihmisen omalla vastuulla.

Ilmeisesti, kuluttajille saa nykyisin vittuilla

Katsoin hetken videota Bhutanista Youtube-sovelluksen kautta, siihen asti kunnes kerrottiin että siellä harrastetaan järjestettyjä avioliittoja. Siihen asti ajattelin, että olisipa ihanaa asua tuolla, missä ihmisten onnellisuus on menestyksen mittari, ei raha. Järjestetty avioliitto esitettiin hyvänä asiana ja en pitänyt siitä tulokulmasta ja se sitten sai minut ajattelemaan, että onkohan siloittelua tapahtunut muidenkin asioiden osalta.

Mutta.

Tänäkin aikana ruutuun lävähti useaan kertaan mainostauko, jota ei voinut ohittaa. Tiedän, amerikkalaisessa kulttuurissa on ihan arkipäivää se että noin joka viides minuutti tulee mainoskatko ja siellä ollaan turruttu mainoksiin aivan eri tavalla kuin täällä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän muiden pitäisi siihen tottua.

Black Mirror -sarjan Five million Merits -jaksossa on kohtaus, jossa päähenkilö joutuu vastentahtoisesti katsomaan mainossisältöä, koska hänellä ei ole tarpeeksi rahaa maksaa mainoksettomuudesta. Eli, näin kauniisti muotoiltuna, tuo olisi sama asia, kuin että maksaisit siitä, että joku patoaa paskatulvan juuri sinun kotisi kohdalla; muista viis. Joku voisi ehkä ajatella sellaista termiä kuin suojeluraha.

Minusta on käsittämätöntä, että jos et maksa rahaa, sulle on lupa vittuilla. Ja vieläpä niin, että se tulee ikään kuin ylhäältä päin, koska et voi vittuilla takaisin. Mainosyhtiöt ovat kasvottomia. Eikä se ole edes ihminen, joka vittuilun hoitaa.

Minusta kaikilla on perustavan laatuinen oikeus vittuilemattomuuteen.

Siis miettikää. Meille, oman kodin rauhassa, on täysin hyväksyttyä luoda ennustamattomasti vitutusta aiheuttava tilanne ilman, että me olisimme asiaan itse vaikuttaneet. Ja toisin kuin reaktiot oikeassa elämässä oikeisiin tilanteisiin, se olisi TÄYSIN vältettävissä.

Eikä se ole edes salaisuus tai mitään uutta.

Mainostajat tietävät, että tunne ohjaa toimimaan ja ihmisten ärsyttäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikkapa myötätunnon herättämiseen. Kas kun, ihminen, joka ei ole saanut tukea voi tuntea kateutta toista ihmistä kohtaan, joka saa nyt huomiota.

Ja sekös sitten vituttaa.

Miksi tämä on hyväksyttävää? Kuka siitä päätti ja milloin? Maanittelu ja suostuttelu kuuluvat ihmisyyteen ja se on ollut tärkeää elossasäilymisen kannalta, mutta en minä taikka paskatuote X:n mainostaja kuole, jos en paskatuote X:ää halua ja hanki.

Ja ehkä jollekin tuli paskatuote X:stä mieleen Twitter ja sen omistaja. Mielestäni hänessä tiivistyy kaikki, mikä on nykyajassa pielessä: Idiotismi, narsismi, itsekeskeisyys ja ahneus.

Hän on kirjoitushetkellä maailman rikkain ihminen, mutta hän ei ole rikas, sillä hän ei ole onnellinen. Ihminen, jolla on ystäviä, ei loisi aliasten alle tilejä, joilla sitten kehuisi itseään muille ja kommentoisi kuinka hyvä isä hän on. Hyvä isä, joka pelaa Diabloa sen sijaan että viettäisi aikaa lastensa kanssa. Niin hyvä isä, että oma tytär katkaisee kaikki mahdolliset suhteet nimeä myöten. Niin hyvä isä, että saa Taivaan iskänkin punastumaan!

Tuossa linkissä ette näe maailman rikkainta miestä, vaan surkeimmain kuvotuksen, mitä maa, valitettavasti, päällään kantaa. Ja tuokin kuvaus oli liian imarteleva. Anteeksi siitä.

Nyt menen paijaamaan kanejani.

Samastumattomuuden ongelmista

Vähän aikaa sitten näin Ylen artikkelin, jonka sanoma oli että "gen z tyttöjen ja poikien tai naisten ja miesten välillä on syvempi poliittinen kuilu". Tämä on totta ja en mene siihen nyt sen syvemmin.

Me ei enää jutella kavereitten kanssa, kukaan ei oikeassa elämässä sano että "mitä vitun paskaa sinä jauhat", koska suuri osa keskustelusta on siirtynyt nettiin, ja siellä on joku auktoriteetti, joka päättää siitä, mitä saa sanoa. Ja nekin, jotka keskustelee privaatisti kavereitten kanssa tekee sitä viestein, jolloin pitää olla huolissaan siitä, ettei sano mitään tyhmää, joka tulee vuosien päästä esille jossain toisessa yhteydessä. Yksinäiset ihmiset netissä sitten riitelevät keskenään ja koska kenelläkään ei enää tarvitse olla tylsää, niin ei tule mietittyä filosofisia kysymyksiä eikä luettua kirjoja, joista ennen on saanut kokemuksen siitä, että asettuu jonkun toisen asemaan. Videopelit ja elokuvat on yrittäneet korvata nämä kokemukset, mutta kovaääniset ihmiset valittavat siitä, että viihteessä on liian vähän enemmistölle samaistuttavia hahmoja päähenkilöinä, mutta sivuhahmoiksikaan eivät vähemmistöt kelpaisi, jos saisi päättää. Videot ja podcastit antavat auktoriteettia hönöille. Netissä voi sanoa asioita, joista ei tule seurauksia tai jos tulee, niin tulee ehkä joku oikeusprosessi, joka ei ole välitön palaute, toisin kuin nyrkki nassussa, silloin kun on livenä sanonu toiselle että "kys". Ei oikeassa elämässä tuntemattomalle pitäisi pystyä sanomaan että "tapa ittes". Sit tälleen tosi herkkänä ihmisenä mua on pelottanu se että aina löytyy joku joka kritisoi ja se on tosi ikävää ja se on estäny mua luomasta ja julkaisemasta. Tämä liittyy vahvasti lapsuuteen ja tällä hetkellä en enää puhu omille vanhemmilleni. Muutenkin olen heivannut paljon negatiivisia ihmisiä lähipiiristä, enkä ole enää masentunut, joten nyt on mun tilaisuus vihdoin olla ja tehdä.

 Mun vaan pitää uskoa itseeni.

Matkalla on ollut paljon esteitä. Ne ovat olleet tapahtumia tai ihmisiä tai uutisia, jotka vaikuttavat mielenmaisemaani.

Mun heikkous on se, että olen ylikriittinen, ja kun olen ylikrittiinen, niin siiten todella olen sitä. Ja se estää minua tekemästä ja julkaisemasta mitään, koska ajattelen että ketään ei kiinnosta. Pitää muuttaa ajattelutapaa siihen suuntaan, että tulevaisuudessa voi olla joku, jota kiinnostaa, ja siksi oli hyvä että julkaisin tämän asian nyt.

Pellemaailmasta

Clown world. Pellemaailma. Parodiauniversumi. Kohta on varmaan jokin muukin termi tälle käytössä. Terminä hieman ärsyttävä, mutta osuva, sillä se kertoo paljon nykyajalle tyypillisestä mentaliteetista ja oikeiston taidoista vaikuttaa meemein, termi on nimittäin levinnyt käyttöön sammakkopellekuvien ulkopuolelle. Tekstini pelleilijät ovat suomalaisia, mutta koska pelleily on tuontitavaraa Yhdysvalloista, tulee minun viitata myös ulkomaalaisiin pelleilijöihin, sillä jenkkipolitiikka vaikuttaa hyvin paljon pelleyden ytimeen.

Itselläni kävi viimeisten Yhdysvaltain presidentin vaalien aikaan päässä ajatus, että nyt olisimme siirtyneet vaihtoehtoiselle aikajana. Mutta ei siksi, että mielestäni väärä ehdokas olisi voittanut, vaan siksi, että minä näin sen niin epätodennäköisenä silloin, kaikki kyselyt ja ennusteet olivat voittajaa vastaan. Ja silloin oltiin sitä mieltä, että kyseessä on oleellisesti vitsi, kun realityohjelman tähti pyrkii presidentiksi. Kun sanon että oltiin en tietenkään tarkoita kaikkia ihmisiä, vaan kyseessä on minulle tuona aikana näyttäytynyt yleinen mielipide.

Tästä päästäänkin taikaisin pelleihin. Maailman tuli loppua vuonna 2012, niin ei kuitenkaan käynyt. Pelleilijät sanovat, että tämä ei sinänsä ole totta, koska silloin siirryimme parodiauniversumiin. Mutta miksi vuonna 2012? Ehkä siksi, että se on sopivan kaukana ajallisesti ja kun asiaan ei kummemmin ajattele, kaikki ”huono” on tapahtunut sen vuoden jälkeen. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa; huolimatta siitä, mitä kukin pitää huonona asiana, progressiivisia ja regressiivisiä asioita sekä lainsäädännön uudistuksia on tapahtunut ihan tavalliseen tapaan ympäri maailmaa (esimerkiksi tasa-arvoiset avioliittolait monissa maissa ja homopropagandalaki Venäjällä).

Konservatiiviset arvot sopivat hyvin yhteen nostalgian kanssa. Kärjistäen pelleilijät yhdistävät kaikki asiat, joista eivät pidä, yhdeksi kokonaisuudeksi, joka sitten tekee maailmasta vitsin. Jostain syystä todiste pellemaailmasta ei ole se, kun yksittäinen hullu tappaa paljon ihmisiä, joita ei edes tunne, vain koska he ovat tietynlaisia, mutta se, että fiktiivisistä mieshahmoista tehdään naisversio, on.

Yksi esimerkki on shokkiuutiset erilaisista ihmisistä, esimerkiksi sellaisesta miehestä, joka on tatuoinut itsensä kokonaan näyttääkseen liskolta. Ennen (eli vielä parisen vuotta sitten) oli ihan tavallista, että kommentit olivat luokkaa ”onpas erikoista”. Nyttemmin vähintään yksi henkilö kommentoisi tämän henkilön olemassaolon olevan todiste pelleuniversumista. Liskolta näyttävä mies on ehkä huono esimerkki, koska hän selvästi haluaa huomiota, mutta valitettavasti samaa kommentointia saavat osakseen myös aivan tavalliset ihmiset, vain koska heistä uutisoidaan samalla tavalla.

Mielestäni pellet ovat kuitenkin loppujen lopuksi oikeassa, elämme pellemaailmassa. Tosin, vain he tässä ovat niitä pellejä. Millainen ihminen nimittäin toteaa, että koska maailmassa tapahtuu hänelle epämieluisia asioita, tarkoittaa se sitä, että tulee heittää hanskat nurkkaan ja tyytyä huonoon kohtaloonsa? Honkler-meemillä viestitään tätä; vedetään pellekamppeet päälle kuvainnollisesti eikä enää olla vihaisia ”progressiivisuudesta”, todellisuudessa asioista valitetaan kahta kauheammin. Pellemaailma on siis vain uusi työkalu levittää konservatiivista (eikä siis missään nimessä regressiivistä!) maailmankuvaa, samoin kuin vaikkapa hyvesignalointi(Virtue signalling)-termin käyttö, mikä itsessään on hyvesignalointia.

Sukelsin suomalaiseen TERF-keskusteluun

Annan sisältövaroituksen kielenkäytöstäni, pyrin olemaan mahdollisimman selvä ja suurilta osin objektiivinen, mutten ota vastuuta siitä, jos jokin sanomiseni tulkitaan väärin. Sanavalintani eivät ole tahallisesti latautuneita, minäkin olen vain ihminen ja teen virheitä :)

Mikä on TERF?

TERF on lyhenne sanoista Trans-exclusionary radical feminist, muiden ihmisten kyseiselle ryhmälle antama kuvaava nimitys. TERF:it itse eivät tästä nimityksestä pidä, vaan vertaavat sitä muihin ihmisryhmiä halventaviin sanoihin. he käyttävät itsestään termejä kuten radikaalifeministi tai rad fem lyhyemmin, tai sitten gender critical (GD), sukupuolikriittinen feministi. No, jos mukavan lyhyttä TERFiä ei saa käyttää, niin olisiko FART (feminism approaprriating radical transphobe) parempi? Vitsailu sikseen, en halua ajaa ketään pois, joten käytän rad fem ja GC-termejä tässä kirjoituksessa.

Genderkriittisyys Suomessa eräällä alustalla

Tutustuin suomalaiseen GC-alireddittiin, sillä halusin tutustua aiheeseen tarkemmin. Kyseisessä aliredditissä on alle sata tilaajaa tällä hetkellä ja aktiivisia kirjoittelijoita on alle kymmenen. Tämä alireddit tuskin siten edustaa koko liikettä Suomessa, mutta koska keskustelijoita on noinkin vähän, jonkinlaisen konsensuksen löytäminen oli helpompaa ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että on todennäköistä, että nämä harvat ihmiset ovat jokseenkin yhtä mieltä asioista.

Tein aihejaosta kaavion viimeisen vuoden ajalta, aloituksia oli yhteensä 106. Virhemarginaalia ei ole tarkemmin antaa, korkeintaan muutama postaus saattoi epähuomiossa jäädä näkemättä ja siten laskematta ja luokittelematta.

Transsukupuolisuus ja sukupuoli-identiteetti käsittää keskustelunavaukset, jossa puhuttiin joko transsukupuolisuuudesta tai muunsukupuolisuudesta ennemmin yksilön kuin hänen yhteiskunnallisen roolinsa kautta tai aiheesta ylipäänsä.

Sukupuoli ja yhteiskunta käsittää kaikki keskustelut, joissa puhutaan sukupuolesta ja sen merkityksestä yhteiskunnassa, sekä mahdollisista muutoksista liittyen sukupuolten perusteella tehtävään jakoon, ml. kolmas juridinen sukupuoli.

Muiden seksielämä, seksuaalisuus ja seksityö käsittää muiden seksitapojen kauhistelun, pornoteollisuusaiheet, seksityön pl. ihmiskauppa, ja ehkäisyn.

Väkivalta- ja seksuaalirikokset ja ihmiskauppa olivat ensin omia kategorioitaan, kunnes totesin, että nämä monesti liittyvät toisiinsa niin vahvasti, että jako tuntui hyvin keinotekoiselta.

GC-yhteisöllä tarkoitan tässä keskusteluja, jotka liittyivät itse yhteisön asioihin.

Detransitio voisi mennä ensimmäisen kategorian alle, mutta koin että se tulisi huomioida myös erillisenä aiheenaan.

Jonkin verran oli keskustelua myös toisenlaisista feministeistä ja miehistä, jotka ajavat miesten tasa-arvoa.

Tämän yksinkertaistavan jaottelun perusteella voisin sanoa, että kaikki keskustelut liittyivät sukupuoleen käsitteenä, jopa ne sisäiset keskustelut, koska niistä on suljettu porukkaa ulos sukupuolen perusteella. Kun detransitio- ja transkeskustelukatoegoriat yhdistää, saadaan tulos, jonka mukaan reilu kolmannes keskustelunavauksista on liittynyt puhtaasti sukupuolen määrittelyyn. Noista kategorioista on jääneet mm. saniteettitiloja ja pukuhuoneita koskevat avaukset pois, koska näen ne enemmänkin yhteiskunnallisina asioina, enkä vain henkilöä itseään koskevana asiana. Sisällyttämällä sellaiset avaukset osuus kasvaisi lähemmäs 50 %:a. Voidaan siis todeta, että sukupuolijako on hyvin suosittu puheenaihe.

Kun keskusteltiin väkivallasta, uhrit olivat aina naisia ja tekijät miehiä tai henkilöitä, jotka ovat joskus olleet luokiteltavissa miehiksi. Tästä ei minulla ole sen pahemmin kommenttia, minusta väkivalta ei ole sellainen asia jossa tarvitsee kilpailla, parasta olisi jos sitä ei missään muodossa ilmenisi. Kun keskusteltiin väkivallasta, jota oli yleisellä paikalla tapahtunut, keskustelu kääntyi siihen, kuinka sitä olisi enemmän, jos vaikkapa wc-tilat olisivat suuremmalta osin neutraaleja. Uskoisin, että pahaan kykenevät ihmiset tekevät pahoja asioita siitä huolimatta, onko jonkin oven seinässä vain "wc" vai naishahmon kuvan, mikään ei estä ketä tahansa vain marssimasta ovesta sisään.

Mihin nämä suomalaiset rad femit uskovat?

Konsensus näyttäisi olevan, että sukupuolikromosomit määrittävät henkilö sukupuolen, eikä erillistä sukupuoli-identiteettiä olisi olemassa. Sukupuolikromosomit eivät kuitenkaan aina ole täysin selvät, ja tällöin katsotaan sitä, millaiseksi ihminen on kasvanut; jos hän näyttää enemmän naiselta, olisi hän nainen ja toisinpäin. Täten ei ole järkevää sanoa, että sukupuolikromosomit yksin määrittelisivät heidän mielestään sen kuka on mies ja kuka nainen, joten jako tuntuu minusta vähän mielivaltaiselta ja vaillinaiselta. Ihmiset ovat paljon monimutkaisempia otuksia kuin eläimet.

Sukupuoliroolit ovat kuitenkin olemassa ja eikä niitä rad femien mielestä pitäisi olla, vaan jokainen voisi olla sellainen kun on, biologiasta viis. Minä uskon myös tähän näin muotoiltuna, mutta nämä ihmiset ovat sitä mieltä, että esimerkiksi transnainen olisi vain feminiinen mies, vaikka hän eläisi naisen sukupuoliroolissa. Minä miellän, että termi gender viittaa sosiaaliseen sukupuoleen, rad femien mielestä sillä tarkoitetaan ainoastaan sukupuoliroolia.

Naisia on historiassa alistettu, sitä ei käy kiistäminen. Toisaalta niin on muitakin ihmisryhmiä, eri syistä. Nykyisinkin eri ryhmillä on toisiinsa verrattuna erilaisia oikeuksia ja hankaluuksia. Rad femien käsitys tuntuu kuitenkin olevan, että jokainen mies on jotakuinkin potentiaalinen seksuaalirikollinen ja sen vuoksi tarvitaan erikseen vain naisille varattuja tiloja tehdä asioita.

Jos jokainen voi olla millainen vain ja tehdä mitä vain, mikseivät naiset voisi pistää vastaan miehille? Ei jokainen mies ole automaattisesti suurikokoisempi tai muuten fyysisesti ylivertainen yksittäiseen naiseen verrattuna. Mikään ei myöskään estä voimaharjoittelua, jos fyysinen alivoima on se perustavanlaatuinen epäsuhta. Mielestäni muiden naisten kategorinen aliarviointi ei ole kovin feminististä.

Mitä sukupuolikriittiset haluavat?

Löysin väliotsikon tapaisesti nimetyn postauksen, jossa oli väitteitä "transaktivisteista" ja heidän vaatimuksistaan, jotka oli listattu, ja kuinka niitä ei tule hyväksyä. Väitteet koskivat pääasiassa MtF-henkilöitä eli syntymässä mieheksi määriteltyjä naisia. Yksi väite oli, että lesboja vaadittaisiin deittailemaan transnaisia, jotka mieltävät itsensä lesboiksi. Kenenkään ei tarvitse deittailla yhtään ketään koskaan, jos ei halua. Jokainen voi myös käyttää itsestään sellaisia termejä kuin haluaa ja jos naispari, josta toinen tai molemmat ovat transnaisia, kutsuvat itseään lesboiksi, ei se ole muilta pois. 

Toinen väite oli, ettei transnaisia saa päästää "vain naisille" tarkoitettuihin tiloihin, esimerkiksi pukuhuoneisiin, mutta silti heidän oma koskemattumuutensa pitäisi turvata. Jos miehet kerta ovat potentiaalisia naisten vahingoittajia, miten tällaisten henkilöiden käy, jos heidät pakotetaan samoihin tiloihin miesten kanssa? En itse jaksa tuoda esille useampaa kohtaa, vaikutelma oli, että status quo olisi hyvä. Loppuja kohtia voi tutkia alla olevasta linkistä:

https://www.reddit.com/r/FinnishGenderCritical/comments/8inj8l/mit%C3%A4_me_sukupuolikriittiset_oikein_haluamme_pieni/

Kritiikkiä

Minä koen ja uskon, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti ihmisiä, eivätkä minkään ryhmän edustajia. Valitettavasti elämme yhteiskunnassa ja on mielekästä miettiä sitä, kuinka me isompana erilaisista ihmisistä koostuvana joukkona toimimme. Jokaisen ihmisen elämä ja kokemukset ovat erilaisia eikä minulla ole työkaluja pohtia jokaisen ihmisen henkilökohtaista kokemusta. Sitä miten joku kokee itsensä voi olla vaikea sanoittaa, ja tällaisesta sanoituksesta jätetään kokonaan se kokemusaspekti pois, jolloin voidaan sanoa, ettei asia x tee sinusta miestä tai naista yksinään, vaikkei kukaan niin todellisuudessa väittäisi.

Jos joku sanoisi uskovansa, että jokin jumaluus on luonut meidät ja siksi meillä on erilaisia absoluuttisia rooleja, suhtaudun varauksella, samoin kuin tällainen ihminen suhtautuisi minun sanomisiini. On siis tärkeää selvittää, mistä eri näkemykset kumpuavat, vaikka jostain asiasta voisimme lopulta ollakin samaa mieltä. Minä uskon, että jokaisella tulee olla samat oikeudet mielekkääseen ja turvalliseen elämään, eikä voi olla paljon vaadittu kunnioittaa toisen identiteettiä, jos se on tosiasiallisesti sinulle pieni asia ja sille toiselle henkilölle suuri. Tähän en keksi järkeviä vasta-argumentteja, jotka toimisivat yleisellä tasolla ja jotka eivät pohjautuisi pelkkään spekulointiin.

Huomasin myös, että vaikka olikin keskusteltu henkilöistä, jotka jakoivat joissain asioissa samoja näkemyksiä kuin rad femit, eivät he voineet pitää heistä, koska he olivat taas muista asioista eri mieltä tai heidän ajatuksensa pohjautuivat eri uskomuksiin. Esimerkkinä detransitioitunut henkilö oli ongelmallinen, koska puheessaan sekoitti naiseuden ja feminiinisyyden, oli uskonnollinen ja koki naiseuteen liittyvän tietynlaisen pukeutumisen, voi ei. En tiedä miten järkevää olla noinkin absoluuttinen, jos yhteiskuntaa haluaa muuttaa mieleisekseen.

Lopuksi

Tahdon näin lopuksi sanoa, että minusta on hienoa, että on erilaisia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat asioita eri näkökulmista kuin minä itse. Odotin enemmän miesvihakeskustelua, mutta keskustelua painottuikin enemmän transaiheisiin. Tuolla aliredditissä on varsin asialliseen sävyyn keskusteltu asioista; mielipiteet, jotka voisi mieltää transfobiaksi on perusteltavissa sillä, että taustalta löytyy fundamentaalinen uskomus siihen että vain ”biologisella” sukupuolella on väliä, mutta siten, että aihetta on ajateltu vähän enemmän kuin mitä yleisessä keskustelussa näkyy (esim. "sukupuolia on vain kaksi, koska niin on aina ollut"). Eli niin sanottua parempaa transfobiaa, heh. Kuten muissakin keskusteluissa koen, että kritiikki voisi yltää jossain määrin myös siihen, miten on omiin kantoihinsa päätynyt.

Onko sillä oikeasti mitään väliä, miksi joku ihminen kokee itsensä? Sukupuolirooleja voi edelleen rikkoa, vaikka päättäisi yleisemmällä tasolla elääkin erilaisessa roolissa, kuin mihin syntymässä määritelty sukupuoli olisi johdattanut.

Joku vertasi nykyistä yleisesti hyväksyttyä käsitystä transsukupuolisuudesta uskontoon, saman vertauksen voi tehdä myös toisin päin rad femeihin. Eletään maailmassa, jossa on eri uskomuksia ja silti ihmiset pääosin pärjää toistensa kanssa, vaikka arvot määrittävä perususkomukset olisivatkin erilaisia. Toista ihmistä voi kunnioittaa, vaikka olisikin eri mieltä jostain asioista.