Ilmeisesti, kuluttajille saa nykyisin vittuilla

Katsoin hetken videota Bhutanista Youtube-sovelluksen kautta, siihen asti kunnes kerrottiin että siellä harrastetaan järjestettyjä avioliittoja. Siihen asti ajattelin, että olisipa ihanaa asua tuolla, missä ihmisten onnellisuus on menestyksen mittari, ei raha. Järjestetty avioliitto esitettiin hyvänä asiana ja en pitänyt siitä tulokulmasta ja se sitten sai minut ajattelemaan, että onkohan siloittelua tapahtunut muidenkin asioiden osalta.

Mutta.

Tänäkin aikana ruutuun lävähti useaan kertaan mainostauko, jota ei voinut ohittaa. Tiedän, amerikkalaisessa kulttuurissa on ihan arkipäivää se että noin joka viides minuutti tulee mainoskatko ja siellä ollaan turruttu mainoksiin aivan eri tavalla kuin täällä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän muiden pitäisi siihen tottua.

Black Mirror -sarjan Five million Merits -jaksossa on kohtaus, jossa päähenkilö joutuu vastentahtoisesti katsomaan mainossisältöä, koska hänellä ei ole tarpeeksi rahaa maksaa mainoksettomuudesta. Eli, näin kauniisti muotoiltuna, tuo olisi sama asia, kuin että maksaisit siitä, että joku patoaa paskatulvan juuri sinun kotisi kohdalla; muista viis. Joku voisi ehkä ajatella sellaista termiä kuin suojeluraha.

Minusta on käsittämätöntä, että jos et maksa rahaa, sulle on lupa vittuilla. Ja vieläpä niin, että se tulee ikään kuin ylhäältä päin, koska et voi vittuilla takaisin. Mainosyhtiöt ovat kasvottomia. Eikä se ole edes ihminen, joka vittuilun hoitaa.

Minusta kaikilla on perustavan laatuinen oikeus vittuilemattomuuteen.

Siis miettikää. Meille, oman kodin rauhassa, on täysin hyväksyttyä luoda ennustamattomasti vitutusta aiheuttava tilanne ilman, että me olisimme asiaan itse vaikuttaneet. Ja toisin kuin reaktiot oikeassa elämässä oikeisiin tilanteisiin, se olisi TÄYSIN vältettävissä.

Eikä se ole edes salaisuus tai mitään uutta.

Mainostajat tietävät, että tunne ohjaa toimimaan ja ihmisten ärsyttäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikkapa myötätunnon herättämiseen. Kas kun, ihminen, joka ei ole saanut tukea voi tuntea kateutta toista ihmistä kohtaan, joka saa nyt huomiota.

Ja sekös sitten vituttaa.

Miksi tämä on hyväksyttävää? Kuka siitä päätti ja milloin? Maanittelu ja suostuttelu kuuluvat ihmisyyteen ja se on ollut tärkeää elossasäilymisen kannalta, mutta en minä taikka paskatuote X:n mainostaja kuole, jos en paskatuote X:ää halua ja hanki.

Ja ehkä jollekin tuli paskatuote X:stä mieleen Twitter ja sen omistaja. Mielestäni hänessä tiivistyy kaikki, mikä on nykyajassa pielessä: Idiotismi, narsismi, itsekeskeisyys ja ahneus.

Hän on kirjoitushetkellä maailman rikkain ihminen, mutta hän ei ole rikas, sillä hän ei ole onnellinen. Ihminen, jolla on ystäviä, ei loisi aliasten alle tilejä, joilla sitten kehuisi itseään muille ja kommentoisi kuinka hyvä isä hän on. Hyvä isä, joka pelaa Diabloa sen sijaan että viettäisi aikaa lastensa kanssa. Niin hyvä isä, että oma tytär katkaisee kaikki mahdolliset suhteet nimeä myöten. Niin hyvä isä, että saa Taivaan iskänkin punastumaan!

Tuossa linkissä ette näe maailman rikkainta miestä, vaan surkeimmain kuvotuksen, mitä maa, valitettavasti, päällään kantaa. Ja tuokin kuvaus oli liian imarteleva. Anteeksi siitä.

Nyt menen paijaamaan kanejani.