Pellemaailmasta

Clown world. Pellemaailma. Parodiauniversumi. Kohta on varmaan jokin muukin termi tälle käytössä. Terminä hieman ärsyttävä, mutta osuva, sillä se kertoo paljon nykyajalle tyypillisestä mentaliteetista ja oikeiston taidoista vaikuttaa meemein, termi on nimittäin levinnyt käyttöön sammakkopellekuvien ulkopuolelle. Tekstini pelleilijät ovat suomalaisia, mutta koska pelleily on tuontitavaraa Yhdysvalloista, tulee minun viitata myös ulkomaalaisiin pelleilijöihin, sillä jenkkipolitiikka vaikuttaa hyvin paljon pelleyden ytimeen.

Itselläni kävi viimeisten Yhdysvaltain presidentin vaalien aikaan päässä ajatus, että nyt olisimme siirtyneet vaihtoehtoiselle aikajana. Mutta ei siksi, että mielestäni väärä ehdokas olisi voittanut, vaan siksi, että minä näin sen niin epätodennäköisenä silloin, kaikki kyselyt ja ennusteet olivat voittajaa vastaan. Ja silloin oltiin sitä mieltä, että kyseessä on oleellisesti vitsi, kun realityohjelman tähti pyrkii presidentiksi. Kun sanon että oltiin en tietenkään tarkoita kaikkia ihmisiä, vaan kyseessä on minulle tuona aikana näyttäytynyt yleinen mielipide.

Tästä päästäänkin taikaisin pelleihin. Maailman tuli loppua vuonna 2012, niin ei kuitenkaan käynyt. Pelleilijät sanovat, että tämä ei sinänsä ole totta, koska silloin siirryimme parodiauniversumiin. Mutta miksi vuonna 2012? Ehkä siksi, että se on sopivan kaukana ajallisesti ja kun asiaan ei kummemmin ajattele, kaikki ”huono” on tapahtunut sen vuoden jälkeen. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa; huolimatta siitä, mitä kukin pitää huonona asiana, progressiivisia ja regressiivisiä asioita sekä lainsäädännön uudistuksia on tapahtunut ihan tavalliseen tapaan ympäri maailmaa (esimerkiksi tasa-arvoiset avioliittolait monissa maissa ja homopropagandalaki Venäjällä).

Konservatiiviset arvot sopivat hyvin yhteen nostalgian kanssa. Kärjistäen pelleilijät yhdistävät kaikki asiat, joista eivät pidä, yhdeksi kokonaisuudeksi, joka sitten tekee maailmasta vitsin. Jostain syystä todiste pellemaailmasta ei ole se, kun yksittäinen hullu tappaa paljon ihmisiä, joita ei edes tunne, vain koska he ovat tietynlaisia, mutta se, että fiktiivisistä mieshahmoista tehdään naisversio, on.

Yksi esimerkki on shokkiuutiset erilaisista ihmisistä, esimerkiksi sellaisesta miehestä, joka on tatuoinut itsensä kokonaan näyttääkseen liskolta. Ennen (eli vielä parisen vuotta sitten) oli ihan tavallista, että kommentit olivat luokkaa ”onpas erikoista”. Nyttemmin vähintään yksi henkilö kommentoisi tämän henkilön olemassaolon olevan todiste pelleuniversumista. Liskolta näyttävä mies on ehkä huono esimerkki, koska hän selvästi haluaa huomiota, mutta valitettavasti samaa kommentointia saavat osakseen myös aivan tavalliset ihmiset, vain koska heistä uutisoidaan samalla tavalla.

Mielestäni pellet ovat kuitenkin loppujen lopuksi oikeassa, elämme pellemaailmassa. Tosin, vain he tässä ovat niitä pellejä. Millainen ihminen nimittäin toteaa, että koska maailmassa tapahtuu hänelle epämieluisia asioita, tarkoittaa se sitä, että tulee heittää hanskat nurkkaan ja tyytyä huonoon kohtaloonsa? Honkler-meemillä viestitään tätä; vedetään pellekamppeet päälle kuvainnollisesti eikä enää olla vihaisia ”progressiivisuudesta”, todellisuudessa asioista valitetaan kahta kauheammin. Pellemaailma on siis vain uusi työkalu levittää konservatiivista (eikä siis missään nimessä regressiivistä!) maailmankuvaa, samoin kuin vaikkapa hyvesignalointi(Virtue signalling)-termin käyttö, mikä itsessään on hyvesignalointia.