Mielipidekirjoitus 21.3. lakkopuheista

Onko tosiaan niin, että nyt väheksytään fyysisen työn tekijöiden ammattitaitoa ja osaamista?

”Kuka vain voisi päästä tuohon työhön.”

Ehkä.

Vaan minäpä en halua.

Minä en halua kovettumia käsiini.

Minä en halua jäädä aikaisin eläkkeelle ainoastaan sen vuoksi, ettei minun löllö hiilimolekyylivankilani kelpaa enää tiettyyn virkaan.

Minä en halua menettää yhtäkään raajaani tai aistiani.

Enkä halua kyrpiintyä kaatosateessa taikka lumi-infernossa, enkä varsinkaan tuupertua käristyskupolin alle.

Minä haluan kuolla aikaisin omien valintojeni tuloksena; en siksi, että joku murhasi minut postia jakaessani. Tai koska tipuin katolta.

En myöskään halua puristua kuoliaaksi, varsinkaan silloin, jos se olisi ollut estettävissä.

Etkä halua sinäkään.

Mikäli vielä duunareille ja muille huono-osaisemmille ilkkuminen viehättää, ehdotan, että vaihdamme rooleja. Tule sinä masentumaan pierukuutiooni – tai siis, rehellisyyden nimissä ­­­­ – kaksiokolmiooni ja miettimään sitä, miksi sinä, huolimatta kaikista ponnistuksista, olet työtön. Anteeksi, työnhakija. Työttömyys kun on vain joko tilasto tai kirosana.

Kuitenkin; tule sinä tilalleni, niin minä tulen sinun. Miten luulet minun pärjäävän?

***
Valtioneuvoston kelkka kääntyilee nopeammin kuin metromi. Vai velkalaiva, aivan sama, teatteria kaikki. Teatterin ystävänä pidän kuitenkin siitä, että naamiot riisuttiin, sillä nyt näemme niiden alta paljastuvan valkoisen maalin.

Minä haluan, että luokkasota liitetään jatkossakin ratkiriemuttomiin setiin, joista olisi enemmän iloa marjametsässä, kuin ihmisten edessä.

Haluaisin nähdä meidän porvariministerit ahtaamassa.

Näkökulma: Miksi tekoäly piirtää hassuja kuvia?

 

Miksi tekoäly piirtää hassuja kuvia? Esimerkiksi tummaihoisen natsin pyydettäessä kuvaa natsista? (Esimerkki twitteristä).

Suhtaudu siihen kuin se olisi lapsi, joka on kasvanut tyhjiössä ja joka ei ole käynyt peruskoulua eikä vielä ole laitoistunut.

Se ei tiedä rajoitteita, eikä toisaalta osaa lukea sinun ajatuksiasi.

Lisäksi me vaaleaihoiset olemme tottuneet siihen, että meitä edustetaan joka paikassa ja historian opetuskin on Eurooppakeskeistä, vaikka samaan aikaan muuallekin on eletty.

Se tekee täysin sen, mitä sinä olet pyytänyt kehittäjien asettamissa rajoissa.

Sinun pitää pitää itse huoli siitä, että olet tarpeeksi tarkka vaatimuksissasi.

Vastuuta kuvista ei voi myöskään sälyttää tekoälylle, koska sillä ei toistaiseksi ole omaa tahtoa, vaan taustalla on aina ihminen toimeksiantajan roolissa.

Jos haluaisi olla oikein kyyninen, voisi ajatella, että tällä hetkellä nämä työkalut ovat kuin lapsiorjia, mutta ilman inhimillistä kärsimystä. Toki toimeksiantajan turhautuminen voidaan sellaiseksi laskea, mutta se tunnetyö on ihmisen omalla vastuulla.

Ilmeisesti, kuluttajille saa nykyisin vittuilla

Katsoin hetken videota Bhutanista Youtube-sovelluksen kautta, siihen asti kunnes kerrottiin että siellä harrastetaan järjestettyjä avioliittoja. Siihen asti ajattelin, että olisipa ihanaa asua tuolla, missä ihmisten onnellisuus on menestyksen mittari, ei raha. Järjestetty avioliitto esitettiin hyvänä asiana ja en pitänyt siitä tulokulmasta ja se sitten sai minut ajattelemaan, että onkohan siloittelua tapahtunut muidenkin asioiden osalta.

Mutta.

Tänäkin aikana ruutuun lävähti useaan kertaan mainostauko, jota ei voinut ohittaa. Tiedän, amerikkalaisessa kulttuurissa on ihan arkipäivää se että noin joka viides minuutti tulee mainoskatko ja siellä ollaan turruttu mainoksiin aivan eri tavalla kuin täällä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän muiden pitäisi siihen tottua.

Black Mirror -sarjan Five million Merits -jaksossa on kohtaus, jossa päähenkilö joutuu vastentahtoisesti katsomaan mainossisältöä, koska hänellä ei ole tarpeeksi rahaa maksaa mainoksettomuudesta. Eli, näin kauniisti muotoiltuna, tuo olisi sama asia, kuin että maksaisit siitä, että joku patoaa paskatulvan juuri sinun kotisi kohdalla; muista viis. Joku voisi ehkä ajatella sellaista termiä kuin suojeluraha.

Minusta on käsittämätöntä, että jos et maksa rahaa, sulle on lupa vittuilla. Ja vieläpä niin, että se tulee ikään kuin ylhäältä päin, koska et voi vittuilla takaisin. Mainosyhtiöt ovat kasvottomia. Eikä se ole edes ihminen, joka vittuilun hoitaa.

Minusta kaikilla on perustavan laatuinen oikeus vittuilemattomuuteen.

Siis miettikää. Meille, oman kodin rauhassa, on täysin hyväksyttyä luoda ennustamattomasti vitutusta aiheuttava tilanne ilman, että me olisimme asiaan itse vaikuttaneet. Ja toisin kuin reaktiot oikeassa elämässä oikeisiin tilanteisiin, se olisi TÄYSIN vältettävissä.

Eikä se ole edes salaisuus tai mitään uutta.

Mainostajat tietävät, että tunne ohjaa toimimaan ja ihmisten ärsyttäminen on erittäin helppoa verrattuna vaikkapa myötätunnon herättämiseen. Kas kun, ihminen, joka ei ole saanut tukea voi tuntea kateutta toista ihmistä kohtaan, joka saa nyt huomiota.

Ja sekös sitten vituttaa.

Miksi tämä on hyväksyttävää? Kuka siitä päätti ja milloin? Maanittelu ja suostuttelu kuuluvat ihmisyyteen ja se on ollut tärkeää elossasäilymisen kannalta, mutta en minä taikka paskatuote X:n mainostaja kuole, jos en paskatuote X:ää halua ja hanki.

Ja ehkä jollekin tuli paskatuote X:stä mieleen Twitter ja sen omistaja. Mielestäni hänessä tiivistyy kaikki, mikä on nykyajassa pielessä: Idiotismi, narsismi, itsekeskeisyys ja ahneus.

Hän on kirjoitushetkellä maailman rikkain ihminen, mutta hän ei ole rikas, sillä hän ei ole onnellinen. Ihminen, jolla on ystäviä, ei loisi aliasten alle tilejä, joilla sitten kehuisi itseään muille ja kommentoisi kuinka hyvä isä hän on. Hyvä isä, joka pelaa Diabloa sen sijaan että viettäisi aikaa lastensa kanssa. Niin hyvä isä, että oma tytär katkaisee kaikki mahdolliset suhteet nimeä myöten. Niin hyvä isä, että saa Taivaan iskänkin punastumaan!

Tuossa linkissä ette näe maailman rikkainta miestä, vaan surkeimmain kuvotuksen, mitä maa, valitettavasti, päällään kantaa. Ja tuokin kuvaus oli liian imarteleva. Anteeksi siitä.

Nyt menen paijaamaan kanejani.

Samastumattomuuden ongelmista

Vähän aikaa sitten näin Ylen artikkelin, jonka sanoma oli että "gen z tyttöjen ja poikien tai naisten ja miesten välillä on syvempi poliittinen kuilu". Tämä on totta ja en mene siihen nyt sen syvemmin.

Me ei enää jutella kavereitten kanssa, kukaan ei oikeassa elämässä sano että "mitä vitun paskaa sinä jauhat", koska suuri osa keskustelusta on siirtynyt nettiin, ja siellä on joku auktoriteetti, joka päättää siitä, mitä saa sanoa. Ja nekin, jotka keskustelee privaatisti kavereitten kanssa tekee sitä viestein, jolloin pitää olla huolissaan siitä, ettei sano mitään tyhmää, joka tulee vuosien päästä esille jossain toisessa yhteydessä. Yksinäiset ihmiset netissä sitten riitelevät keskenään ja koska kenelläkään ei enää tarvitse olla tylsää, niin ei tule mietittyä filosofisia kysymyksiä eikä luettua kirjoja, joista ennen on saanut kokemuksen siitä, että asettuu jonkun toisen asemaan. Videopelit ja elokuvat on yrittäneet korvata nämä kokemukset, mutta kovaääniset ihmiset valittavat siitä, että viihteessä on liian vähän enemmistölle samaistuttavia hahmoja päähenkilöinä, mutta sivuhahmoiksikaan eivät vähemmistöt kelpaisi, jos saisi päättää. Videot ja podcastit antavat auktoriteettia hönöille. Netissä voi sanoa asioita, joista ei tule seurauksia tai jos tulee, niin tulee ehkä joku oikeusprosessi, joka ei ole välitön palaute, toisin kuin nyrkki nassussa, silloin kun on livenä sanonu toiselle että "kys". Ei oikeassa elämässä tuntemattomalle pitäisi pystyä sanomaan että "tapa ittes". Sit tälleen tosi herkkänä ihmisenä mua on pelottanu se että aina löytyy joku joka kritisoi ja se on tosi ikävää ja se on estäny mua luomasta ja julkaisemasta. Tämä liittyy vahvasti lapsuuteen ja tällä hetkellä en enää puhu omille vanhemmilleni. Muutenkin olen heivannut paljon negatiivisia ihmisiä lähipiiristä, enkä ole enää masentunut, joten nyt on mun tilaisuus vihdoin olla ja tehdä.

 Mun vaan pitää uskoa itseeni.

Matkalla on ollut paljon esteitä. Ne ovat olleet tapahtumia tai ihmisiä tai uutisia, jotka vaikuttavat mielenmaisemaani.

Mun heikkous on se, että olen ylikriittinen, ja kun olen ylikrittiinen, niin siiten todella olen sitä. Ja se estää minua tekemästä ja julkaisemasta mitään, koska ajattelen että ketään ei kiinnosta. Pitää muuttaa ajattelutapaa siihen suuntaan, että tulevaisuudessa voi olla joku, jota kiinnostaa, ja siksi oli hyvä että julkaisin tämän asian nyt.