ROGD:sta

Mitä on ROGD, Rapid Onset Gender Dysphoria (Nopeasti alkanut sukupuolidysforia)?

Toistaiseksi ei mitään; humpuukia. ROGD:hen kuuluvat asiat mahtuvat hyvin oikean sukupuolidysforian määritelmän alle, eikä siten kyseessä näin ole mikään oikea uusi ilmiö.

ROGD:lla tarkoitetaan uskomusta, jonka mukaan sosiaalinen media ja ryhmäpaine levittävät väärää kokemusta transsukupuolisuudesta. Kun nuori kokee sukupuolidysforian kaltaista tunnetta vanhemman näkökulmasta äkillisesti, tämä ei ole silloin todellinen kokemus. Todellisuudessa moni nuori pohtii asioita monesti pitkään itsekseen, ennen kuin kertoo asiasta vanhemmilleen. Kertomiseen liittyy paljon riskejä, kuten vanhempien hylkäämäksi joutuminen.

ROGD-termin juuret ovat suoraan sanottuna transfobisessa keskustelussa eri alustoilla; oikeaan transsukupuolisuuteen ei uskota, ainakaan oman lapsen kohdalla. ROGD:hen uskovat ovat kokoontuneet yhteen ja pyrkivät levittämään ajatusta ROGD:stä myös yhteisönsä ulkopuolelle, maalaillen kauhukuvia medikalisaatiosta vailla tieteellistä pohjaa; vähän niin kuin rokotekriitikot. Minusta tämä toiminta on hyvin ironista, koska he syyttävät internetiä siitä, millaisia heidän lapsensa ovat, vaikka juurikin he itse ovat sellaisen ilmiön ruumiillistumia.

Tutkimus

Aiheesta ei ole luotettavaa tutkimustietoa. Lisa Littman (Brownin yliopisto, USA) suoritti aiheesta tutkimuksen [1], jota ei ole vertaisarvioitu. Tutkimuksessaan hän haastatteli 256:tä transnuoren vanhempaa kolmen sivuston kautta 90-kohtaisen kyselylomakkeen avulla. Nämä sivustot olivat sellaisia, jotka olivat keränneet yhteen vanhempia, jotka jo valmiiksi uskoiva ROGD:n olemassaoloon ja kokivat havainneensa sitä lapsillaan [2]. Haastateltujen vanhempien lasten keski-ikä oli 16 vuotta.

Jos henkilö pystyy kertomaan itse omista kokemuksistaan, ei ole mielekästä tutkia häntä haastattelematta kohdetta itseään. Tällaista kyselytutkimusta voitaisiin korkeintaan käyttää antamaan osviittaa siitä, voisiko tällainen ilmiö olla olemassa. Otanta on myös ollut suhteellisen pieni ja vastauksia on kerätty jo valmiiksi "sukupuolikriittisiltä" (kiertoilmaus transfobisille) vanhemmilta, mikä vaikuttaa siihen, miten he tulkitsevat asioita lapseensa liittyen.

Tutkimuksesta on uutisoitu kontroversiaalina, muka sen vuoksi, että sen tulokset eivät miellytä ”transyhteisöä”, mutta sanomalla näin huomio viedään pois siitä, että se oli yksinkertaisesti huonosti toteutettu tutkimus. Jos samankaltainen tutkimus toteutettaisiin eri menetelmillä ja suuremmalla otannalla, asian laita olisi toinen.

Omia pohdintojani

Korrelaatio ei tarkoita kausaatiota. Esimerkiksi Tumblr on (ollut) sellainen alusta, joka vetää tietynlaisia ihmisiä puoleensa, oman kokemuksen mukaan etenkin teini-iässä olevia introvertteja nuoria. Silloin kun itse käytin Tumblria monta vuotta sitten, löysin paljon kuvia ja tekstejä liittyen laihuuden ihannointiin. Suuri osa tällaisesta materiaalista oli häiritsevää. Aiheelle on myös omistettu suljettuja ympäristöjä, jossa syömishäiriöiset voivat keskustella keskenään. Nuoret tytöt ja pojat kannustavat toisiaan välillä parantumaan ja välillä laihtumaan – silti en minä, eikä kukaan muukaan väitä, että tällaiset sivut loisivat vain illuusion syömishäiriöistä eivätkä sairastumiset olisi siten olisi totta.

Nyt jos joku väittää, että nämä asiat ovat täysin erillisiä niin eivät ne ole ainakaan Stephanie Davies-Arain, transfobisen Transgender Trend- kampanjaryhmän perustajan mielestä: ”Siinä missä ennen anoreksia ja ahdistus veti puoleensa huonosta kehonkuvasta tai itsetunnosta kärsiviä tyttöjä, nykyisin sukupuolen vaihtaminen nähdään uusimpana selviytymismekanismina” [3]. Artikkelissa ei kerrota, mihin tällainen näkemys perustuu. On myös hassua, miten hän tässä yhteydessä puhui anoreksiasta, joka on sairaus, eikä suinkaan esimerkiksi ”painon hallinnasta”, mikä viittaisi tietoiseen päätökseen. Sen sijaan sukupuolta kuitenkin ”vaihdettaisiin”; tämä kertoo siitä, etteivät tällaiset ihmiset usko transsukupuolisuuden olemassaoloon. Ja tämän kanssa minulla on ongelmia. Olkoonkin, että näyttää siltä, että nuorten sukupuoli-identiteetit olisivat hauraampia kuin aiemmin, aiheesta tarvittaisiin jotain näyttöä.

Tuo The Sunin juttu [3], johon äsken viittasin, on mielestäni roskaa (se yrittää näyttää neutraalilta artikkelilta listaamalla alalaitaan sekä oikeita tukisivuja, että tämän Transgender trend -sivun, joka ei sellainen ole, puhumattakaan siitä, että se on täynnä negatiiviseen sävyyn puhuvia kannanottoja yhtä lukuunottamatta, eikä artikkelissa ollut yhtään alan ammattilaista puhumassa; Lisa Littmann ei ole koskaan hoitanut transpotilaita ja Leslie Prince on sosiaalipsykologi, eikä näin oletettavasti ole myöskään näin tehnyt), mutta siinä on tuotu asioita esille, joista haluan puhua. Siinä väitetään muun muassa, että yhä suurempi joukko oletetuista transsukupuolisista lopettaa hormonihoidot ja näin ”vaihtaa takaisin” syntymäsukupuoleensa. Tämä voi olla totta tai olematta, asiasta tarvittaisiin tilastoja ja tutkimusta; internetiin kun voi kirjoittaa kuka vain ja kenenä vain. Ja kuten olen jo tässäkin kirjoituksessa tuonut esille, on olemassa ihmisiä, jotka eivät jostain syystä pidä transsukupuolisista.

Luulen, että ROGD-uskomus on syntynyt selviytymiskeinoksi vanhemmille. He eivät voi hyväksyä sitä, että heidän lapsensa olisi ”jotenkin viallinen”, joten he vain sanovat, ettei lapsen identiteettiin liittyvä ristiriita ole edes totta. Jos se ei ole totta, sen eteen ei tarvitse tehdä mitään. Jos mitään ei tarvitse tehdä, asiat pysyvät ennallaan ja olo on turvallinen.

Vanhemmat ovat tässä asiassa itsekkäitä. Sen sijaan, että he tukisivat lastansa identiteetin pohdinnassa, he syyttävät tämän kavereita tai muita, joiden kanssa hän on ollut tekemisissä. Netissä he sitten itse tapaavat muita, jotka kamppailevat saman asian kanssa. Muiden samanlaisia asioita kokevien olemassaolo antaa vahvistusta omalle tunteelle ja tunteen siitä, ettei paini asian kanssa yksin. Olisikohan heidän lähipiirissään ketään muuta, joka mahtaisi kaivata samankaltaista tukea? Kuten aivan alussa sanoin, ironia on tässä asiassa vahvasti läsnä.

”Miksi minun pitäisi välittää?”

Minä ennustan, ettei keskustelu tämän aiheen ympärillä ainakaan laannu entisestään. Twitterissä on ainakin yksi tili, joka kuvauksessaan ilmoittaa pyrkivänsä levittämään tällaista harhaluuloa Suomessa. Vaalitkin ovat tulossa; olen nähnyt twiittejä, joissa koko translaki halutaan torpata vetoamalla siihen, että entistä enemmän nuoria hakeutuu tutkimuksiin transpoleille eikä syitä tiedetä, joten vastaukseksi tarjotaan ROGD:tä.

Se, ettei vanhempi usko sukupuolidysforian olevan aitoa, voi olla haitallista lapselle. Lapsi tietää itse paremmin, mitä hän tuntee ja mitä hän on, kuin joku ulkopuolinen ihminen. Murrosiässä kuuluu etsiä itseään. Vanhemman olisi hyvä tukea lastansa, koki tämä olevansa mitä hyvänsä, eikä painostaa häntä omien mieltymyksiensä mukaiseksi.

TL;DR ja yhteenveto

ROGD:stä eli ”nopeasti alkavasta sukupuolidysforiasta” ei ole tieteellistä näyttöä. Silti sitä yritetään käyttää jonkinlaisena keinona transihmisten oikeuksien vastustamisessa ja se kuulostaa terminä vakuuttavalta ihmisille, jotka siihen ovat alttiita uskomaan.

Bonus

Mainitsin aiemmin eräästä Twitter-tilistä, otin asiakseni kysyä häneltä lähteitä omille uskomuksilleen. Sain ohjeistuksen käydä jo mainitun Transgender trend- sivun twitter-tilin ja 4thwavenow-nimisen twitter-tilin linkkaamat artikkelit läpi. Noh, usea oli otsikoiden perusteella näkemättä paskaa, mutta tutustuin tähän mentaliteettiin, mitä nämä transvastaiset sivut edustivat.

Otteita tutkimuksista, joiden lopussa sanottiin, etteivät todisteet ole riittäviä pitävien johtopäätösten tekemiseen, jaettiin mielellään todisteena siitä, että kriittisyys on paikallaan. Silti heidän pohjauskomukselleen  ROGD:stä ei löydy tukea tieteestä, ainakaan.

Jonkin aikaa selailtuani, aloin kokemaan oloni epämukavaksi. Ihmisistä käytetään vääriä pronomineja ja osa sisällöstä on oikeasti puhtaasti transfobista, eikä jutuissa enää mainita huolta lapsista. Transaktivistien tavoitteita vääristellään. Tämä on propagandaa.

Lähteet:

1. Lisa Littmanin tutkimus: Rapid-onset gender dysphoria in adolescents and young adults: A study of parental reports (2018)

https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0202330

2. Science-lehden artikkeli tutkimuksesta: New paper ignites storm over whether teens experience ‘rapid onset’ of transgender identity 30.8.2018

https://www.sciencemag.org/news/2018/08/new-paper-ignites-storm-over-whether-teens-experience-rapid-onset-transgender-identity

3. The Sunin uutinen:

Is changing gender the new anorexia? We investigate if transgenderism has become a coping mechanism for teens 30.8.2018, päivitetty 25.2.2019

https://www.thesun.co.uk/fabulous/7362652/changing-gender-new-anorexia

Olen avoin kysymyksille, korjauksille ja kommenteille, juttua riittäisi varmasti useampaankin kirjoitukseen aiheesta, mutta tässä nyt tällainen lähdeköyhä ja epäkoherentihko kokonaisuus tällä kertaa.