Pellemaailmasta

Clown world. Pellemaailma. Parodiauniversumi. Kohta on varmaan jokin muukin termi tälle käytössä. Terminä hieman ärsyttävä, mutta osuva, sillä se kertoo paljon nykyajalle tyypillisestä mentaliteetista ja oikeiston taidoista vaikuttaa meemein, termi on nimittäin levinnyt käyttöön sammakkopellekuvien ulkopuolelle. Tekstini pelleilijät ovat suomalaisia, mutta koska pelleily on tuontitavaraa Yhdysvalloista, tulee minun viitata myös ulkomaalaisiin pelleilijöihin, sillä jenkkipolitiikka vaikuttaa hyvin paljon pelleyden ytimeen.

Itselläni kävi viimeisten Yhdysvaltain presidentin vaalien aikaan päässä ajatus, että nyt olisimme siirtyneet vaihtoehtoiselle aikajana. Mutta ei siksi, että mielestäni väärä ehdokas olisi voittanut, vaan siksi, että minä näin sen niin epätodennäköisenä silloin, kaikki kyselyt ja ennusteet olivat voittajaa vastaan. Ja silloin oltiin sitä mieltä, että kyseessä on oleellisesti vitsi, kun realityohjelman tähti pyrkii presidentiksi. Kun sanon että oltiin en tietenkään tarkoita kaikkia ihmisiä, vaan kyseessä on minulle tuona aikana näyttäytynyt yleinen mielipide.

Tästä päästäänkin taikaisin pelleihin. Maailman tuli loppua vuonna 2012, niin ei kuitenkaan käynyt. Pelleilijät sanovat, että tämä ei sinänsä ole totta, koska silloin siirryimme parodiauniversumiin. Mutta miksi vuonna 2012? Ehkä siksi, että se on sopivan kaukana ajallisesti ja kun asiaan ei kummemmin ajattele, kaikki ”huono” on tapahtunut sen vuoden jälkeen. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa; huolimatta siitä, mitä kukin pitää huonona asiana, progressiivisia ja regressiivisiä asioita sekä lainsäädännön uudistuksia on tapahtunut ihan tavalliseen tapaan ympäri maailmaa (esimerkiksi tasa-arvoiset avioliittolait monissa maissa ja homopropagandalaki Venäjällä).

Konservatiiviset arvot sopivat hyvin yhteen nostalgian kanssa. Kärjistäen pelleilijät yhdistävät kaikki asiat, joista eivät pidä, yhdeksi kokonaisuudeksi, joka sitten tekee maailmasta vitsin. Jostain syystä todiste pellemaailmasta ei ole se, kun yksittäinen hullu tappaa paljon ihmisiä, joita ei edes tunne, vain koska he ovat tietynlaisia, mutta se, että fiktiivisistä mieshahmoista tehdään naisversio, on.

Yksi esimerkki on shokkiuutiset erilaisista ihmisistä, esimerkiksi sellaisesta miehestä, joka on tatuoinut itsensä kokonaan näyttääkseen liskolta. Ennen (eli vielä parisen vuotta sitten) oli ihan tavallista, että kommentit olivat luokkaa ”onpas erikoista”. Nyttemmin vähintään yksi henkilö kommentoisi tämän henkilön olemassaolon olevan todiste pelleuniversumista. Liskolta näyttävä mies on ehkä huono esimerkki, koska hän selvästi haluaa huomiota, mutta valitettavasti samaa kommentointia saavat osakseen myös aivan tavalliset ihmiset, vain koska heistä uutisoidaan samalla tavalla.

Mielestäni pellet ovat kuitenkin loppujen lopuksi oikeassa, elämme pellemaailmassa. Tosin, vain he tässä ovat niitä pellejä. Millainen ihminen nimittäin toteaa, että koska maailmassa tapahtuu hänelle epämieluisia asioita, tarkoittaa se sitä, että tulee heittää hanskat nurkkaan ja tyytyä huonoon kohtaloonsa? Honkler-meemillä viestitään tätä; vedetään pellekamppeet päälle kuvainnollisesti eikä enää olla vihaisia ”progressiivisuudesta”, todellisuudessa asioista valitetaan kahta kauheammin. Pellemaailma on siis vain uusi työkalu levittää konservatiivista (eikä siis missään nimessä regressiivistä!) maailmankuvaa, samoin kuin vaikkapa hyvesignalointi(Virtue signalling)-termin käyttö, mikä itsessään on hyvesignalointia.

Sukelsin suomalaiseen TERF-keskusteluun

Annan sisältövaroituksen kielenkäytöstäni, pyrin olemaan mahdollisimman selvä ja suurilta osin objektiivinen, mutten ota vastuuta siitä, jos jokin sanomiseni tulkitaan väärin. Sanavalintani eivät ole tahallisesti latautuneita, minäkin olen vain ihminen ja teen virheitä :)

Mikä on TERF?

TERF on lyhenne sanoista Trans-exclusionary radical feminist, muiden ihmisten kyseiselle ryhmälle antama kuvaava nimitys. TERF:it itse eivät tästä nimityksestä pidä, vaan vertaavat sitä muihin ihmisryhmiä halventaviin sanoihin. he käyttävät itsestään termejä kuten radikaalifeministi tai rad fem lyhyemmin, tai sitten gender critical (GD), sukupuolikriittinen feministi. No, jos mukavan lyhyttä TERFiä ei saa käyttää, niin olisiko FART (feminism approaprriating radical transphobe) parempi? Vitsailu sikseen, en halua ajaa ketään pois, joten käytän rad fem ja GC-termejä tässä kirjoituksessa.

Genderkriittisyys Suomessa eräällä alustalla

Tutustuin suomalaiseen GC-alireddittiin, sillä halusin tutustua aiheeseen tarkemmin. Kyseisessä aliredditissä on alle sata tilaajaa tällä hetkellä ja aktiivisia kirjoittelijoita on alle kymmenen. Tämä alireddit tuskin siten edustaa koko liikettä Suomessa, mutta koska keskustelijoita on noinkin vähän, jonkinlaisen konsensuksen löytäminen oli helpompaa ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että on todennäköistä, että nämä harvat ihmiset ovat jokseenkin yhtä mieltä asioista.

Tein aihejaosta kaavion viimeisen vuoden ajalta, aloituksia oli yhteensä 106. Virhemarginaalia ei ole tarkemmin antaa, korkeintaan muutama postaus saattoi epähuomiossa jäädä näkemättä ja siten laskematta ja luokittelematta.

Transsukupuolisuus ja sukupuoli-identiteetti käsittää keskustelunavaukset, jossa puhuttiin joko transsukupuolisuuudesta tai muunsukupuolisuudesta ennemmin yksilön kuin hänen yhteiskunnallisen roolinsa kautta tai aiheesta ylipäänsä.

Sukupuoli ja yhteiskunta käsittää kaikki keskustelut, joissa puhutaan sukupuolesta ja sen merkityksestä yhteiskunnassa, sekä mahdollisista muutoksista liittyen sukupuolten perusteella tehtävään jakoon, ml. kolmas juridinen sukupuoli.

Muiden seksielämä, seksuaalisuus ja seksityö käsittää muiden seksitapojen kauhistelun, pornoteollisuusaiheet, seksityön pl. ihmiskauppa, ja ehkäisyn.

Väkivalta- ja seksuaalirikokset ja ihmiskauppa olivat ensin omia kategorioitaan, kunnes totesin, että nämä monesti liittyvät toisiinsa niin vahvasti, että jako tuntui hyvin keinotekoiselta.

GC-yhteisöllä tarkoitan tässä keskusteluja, jotka liittyivät itse yhteisön asioihin.

Detransitio voisi mennä ensimmäisen kategorian alle, mutta koin että se tulisi huomioida myös erillisenä aiheenaan.

Jonkin verran oli keskustelua myös toisenlaisista feministeistä ja miehistä, jotka ajavat miesten tasa-arvoa.

Tämän yksinkertaistavan jaottelun perusteella voisin sanoa, että kaikki keskustelut liittyivät sukupuoleen käsitteenä, jopa ne sisäiset keskustelut, koska niistä on suljettu porukkaa ulos sukupuolen perusteella. Kun detransitio- ja transkeskustelukatoegoriat yhdistää, saadaan tulos, jonka mukaan reilu kolmannes keskustelunavauksista on liittynyt puhtaasti sukupuolen määrittelyyn. Noista kategorioista on jääneet mm. saniteettitiloja ja pukuhuoneita koskevat avaukset pois, koska näen ne enemmänkin yhteiskunnallisina asioina, enkä vain henkilöä itseään koskevana asiana. Sisällyttämällä sellaiset avaukset osuus kasvaisi lähemmäs 50 %:a. Voidaan siis todeta, että sukupuolijako on hyvin suosittu puheenaihe.

Kun keskusteltiin väkivallasta, uhrit olivat aina naisia ja tekijät miehiä tai henkilöitä, jotka ovat joskus olleet luokiteltavissa miehiksi. Tästä ei minulla ole sen pahemmin kommenttia, minusta väkivalta ei ole sellainen asia jossa tarvitsee kilpailla, parasta olisi jos sitä ei missään muodossa ilmenisi. Kun keskusteltiin väkivallasta, jota oli yleisellä paikalla tapahtunut, keskustelu kääntyi siihen, kuinka sitä olisi enemmän, jos vaikkapa wc-tilat olisivat suuremmalta osin neutraaleja. Uskoisin, että pahaan kykenevät ihmiset tekevät pahoja asioita siitä huolimatta, onko jonkin oven seinässä vain "wc" vai naishahmon kuvan, mikään ei estä ketä tahansa vain marssimasta ovesta sisään.

Mihin nämä suomalaiset rad femit uskovat?

Konsensus näyttäisi olevan, että sukupuolikromosomit määrittävät henkilö sukupuolen, eikä erillistä sukupuoli-identiteettiä olisi olemassa. Sukupuolikromosomit eivät kuitenkaan aina ole täysin selvät, ja tällöin katsotaan sitä, millaiseksi ihminen on kasvanut; jos hän näyttää enemmän naiselta, olisi hän nainen ja toisinpäin. Täten ei ole järkevää sanoa, että sukupuolikromosomit yksin määrittelisivät heidän mielestään sen kuka on mies ja kuka nainen, joten jako tuntuu minusta vähän mielivaltaiselta ja vaillinaiselta. Ihmiset ovat paljon monimutkaisempia otuksia kuin eläimet.

Sukupuoliroolit ovat kuitenkin olemassa ja eikä niitä rad femien mielestä pitäisi olla, vaan jokainen voisi olla sellainen kun on, biologiasta viis. Minä uskon myös tähän näin muotoiltuna, mutta nämä ihmiset ovat sitä mieltä, että esimerkiksi transnainen olisi vain feminiinen mies, vaikka hän eläisi naisen sukupuoliroolissa. Minä miellän, että termi gender viittaa sosiaaliseen sukupuoleen, rad femien mielestä sillä tarkoitetaan ainoastaan sukupuoliroolia.

Naisia on historiassa alistettu, sitä ei käy kiistäminen. Toisaalta niin on muitakin ihmisryhmiä, eri syistä. Nykyisinkin eri ryhmillä on toisiinsa verrattuna erilaisia oikeuksia ja hankaluuksia. Rad femien käsitys tuntuu kuitenkin olevan, että jokainen mies on jotakuinkin potentiaalinen seksuaalirikollinen ja sen vuoksi tarvitaan erikseen vain naisille varattuja tiloja tehdä asioita.

Jos jokainen voi olla millainen vain ja tehdä mitä vain, mikseivät naiset voisi pistää vastaan miehille? Ei jokainen mies ole automaattisesti suurikokoisempi tai muuten fyysisesti ylivertainen yksittäiseen naiseen verrattuna. Mikään ei myöskään estä voimaharjoittelua, jos fyysinen alivoima on se perustavanlaatuinen epäsuhta. Mielestäni muiden naisten kategorinen aliarviointi ei ole kovin feminististä.

Mitä sukupuolikriittiset haluavat?

Löysin väliotsikon tapaisesti nimetyn postauksen, jossa oli väitteitä "transaktivisteista" ja heidän vaatimuksistaan, jotka oli listattu, ja kuinka niitä ei tule hyväksyä. Väitteet koskivat pääasiassa MtF-henkilöitä eli syntymässä mieheksi määriteltyjä naisia. Yksi väite oli, että lesboja vaadittaisiin deittailemaan transnaisia, jotka mieltävät itsensä lesboiksi. Kenenkään ei tarvitse deittailla yhtään ketään koskaan, jos ei halua. Jokainen voi myös käyttää itsestään sellaisia termejä kuin haluaa ja jos naispari, josta toinen tai molemmat ovat transnaisia, kutsuvat itseään lesboiksi, ei se ole muilta pois. 

Toinen väite oli, ettei transnaisia saa päästää "vain naisille" tarkoitettuihin tiloihin, esimerkiksi pukuhuoneisiin, mutta silti heidän oma koskemattumuutensa pitäisi turvata. Jos miehet kerta ovat potentiaalisia naisten vahingoittajia, miten tällaisten henkilöiden käy, jos heidät pakotetaan samoihin tiloihin miesten kanssa? En itse jaksa tuoda esille useampaa kohtaa, vaikutelma oli, että status quo olisi hyvä. Loppuja kohtia voi tutkia alla olevasta linkistä:

https://www.reddit.com/r/FinnishGenderCritical/comments/8inj8l/mit%C3%A4_me_sukupuolikriittiset_oikein_haluamme_pieni/

Kritiikkiä

Minä koen ja uskon, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti ihmisiä, eivätkä minkään ryhmän edustajia. Valitettavasti elämme yhteiskunnassa ja on mielekästä miettiä sitä, kuinka me isompana erilaisista ihmisistä koostuvana joukkona toimimme. Jokaisen ihmisen elämä ja kokemukset ovat erilaisia eikä minulla ole työkaluja pohtia jokaisen ihmisen henkilökohtaista kokemusta. Sitä miten joku kokee itsensä voi olla vaikea sanoittaa, ja tällaisesta sanoituksesta jätetään kokonaan se kokemusaspekti pois, jolloin voidaan sanoa, ettei asia x tee sinusta miestä tai naista yksinään, vaikkei kukaan niin todellisuudessa väittäisi.

Jos joku sanoisi uskovansa, että jokin jumaluus on luonut meidät ja siksi meillä on erilaisia absoluuttisia rooleja, suhtaudun varauksella, samoin kuin tällainen ihminen suhtautuisi minun sanomisiini. On siis tärkeää selvittää, mistä eri näkemykset kumpuavat, vaikka jostain asiasta voisimme lopulta ollakin samaa mieltä. Minä uskon, että jokaisella tulee olla samat oikeudet mielekkääseen ja turvalliseen elämään, eikä voi olla paljon vaadittu kunnioittaa toisen identiteettiä, jos se on tosiasiallisesti sinulle pieni asia ja sille toiselle henkilölle suuri. Tähän en keksi järkeviä vasta-argumentteja, jotka toimisivat yleisellä tasolla ja jotka eivät pohjautuisi pelkkään spekulointiin.

Huomasin myös, että vaikka olikin keskusteltu henkilöistä, jotka jakoivat joissain asioissa samoja näkemyksiä kuin rad femit, eivät he voineet pitää heistä, koska he olivat taas muista asioista eri mieltä tai heidän ajatuksensa pohjautuivat eri uskomuksiin. Esimerkkinä detransitioitunut henkilö oli ongelmallinen, koska puheessaan sekoitti naiseuden ja feminiinisyyden, oli uskonnollinen ja koki naiseuteen liittyvän tietynlaisen pukeutumisen, voi ei. En tiedä miten järkevää olla noinkin absoluuttinen, jos yhteiskuntaa haluaa muuttaa mieleisekseen.

Lopuksi

Tahdon näin lopuksi sanoa, että minusta on hienoa, että on erilaisia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat asioita eri näkökulmista kuin minä itse. Odotin enemmän miesvihakeskustelua, mutta keskustelua painottuikin enemmän transaiheisiin. Tuolla aliredditissä on varsin asialliseen sävyyn keskusteltu asioista; mielipiteet, jotka voisi mieltää transfobiaksi on perusteltavissa sillä, että taustalta löytyy fundamentaalinen uskomus siihen että vain ”biologisella” sukupuolella on väliä, mutta siten, että aihetta on ajateltu vähän enemmän kuin mitä yleisessä keskustelussa näkyy (esim. "sukupuolia on vain kaksi, koska niin on aina ollut"). Eli niin sanottua parempaa transfobiaa, heh. Kuten muissakin keskusteluissa koen, että kritiikki voisi yltää jossain määrin myös siihen, miten on omiin kantoihinsa päätynyt.

Onko sillä oikeasti mitään väliä, miksi joku ihminen kokee itsensä? Sukupuolirooleja voi edelleen rikkoa, vaikka päättäisi yleisemmällä tasolla elääkin erilaisessa roolissa, kuin mihin syntymässä määritelty sukupuoli olisi johdattanut.

Joku vertasi nykyistä yleisesti hyväksyttyä käsitystä transsukupuolisuudesta uskontoon, saman vertauksen voi tehdä myös toisin päin rad femeihin. Eletään maailmassa, jossa on eri uskomuksia ja silti ihmiset pääosin pärjää toistensa kanssa, vaikka arvot määrittävä perususkomukset olisivatkin erilaisia. Toista ihmistä voi kunnioittaa, vaikka olisikin eri mieltä jostain asioista.

ROGD:sta

Mitä on ROGD, Rapid Onset Gender Dysphoria (Nopeasti alkanut sukupuolidysforia)?

Toistaiseksi ei mitään; humpuukia. ROGD:hen kuuluvat asiat mahtuvat hyvin oikean sukupuolidysforian määritelmän alle, eikä siten kyseessä näin ole mikään oikea uusi ilmiö.

ROGD:lla tarkoitetaan uskomusta, jonka mukaan sosiaalinen media ja ryhmäpaine levittävät väärää kokemusta transsukupuolisuudesta. Kun nuori kokee sukupuolidysforian kaltaista tunnetta vanhemman näkökulmasta äkillisesti, tämä ei ole silloin todellinen kokemus. Todellisuudessa moni nuori pohtii asioita monesti pitkään itsekseen, ennen kuin kertoo asiasta vanhemmilleen. Kertomiseen liittyy paljon riskejä, kuten vanhempien hylkäämäksi joutuminen.

ROGD-termin juuret ovat suoraan sanottuna transfobisessa keskustelussa eri alustoilla; oikeaan transsukupuolisuuteen ei uskota, ainakaan oman lapsen kohdalla. ROGD:hen uskovat ovat kokoontuneet yhteen ja pyrkivät levittämään ajatusta ROGD:stä myös yhteisönsä ulkopuolelle, maalaillen kauhukuvia medikalisaatiosta vailla tieteellistä pohjaa; vähän niin kuin rokotekriitikot. Minusta tämä toiminta on hyvin ironista, koska he syyttävät internetiä siitä, millaisia heidän lapsensa ovat, vaikka juurikin he itse ovat sellaisen ilmiön ruumiillistumia.

Tutkimus

Aiheesta ei ole luotettavaa tutkimustietoa. Lisa Littman (Brownin yliopisto, USA) suoritti aiheesta tutkimuksen [1], jota ei ole vertaisarvioitu. Tutkimuksessaan hän haastatteli 256:tä transnuoren vanhempaa kolmen sivuston kautta 90-kohtaisen kyselylomakkeen avulla. Nämä sivustot olivat sellaisia, jotka olivat keränneet yhteen vanhempia, jotka jo valmiiksi uskoiva ROGD:n olemassaoloon ja kokivat havainneensa sitä lapsillaan [2]. Haastateltujen vanhempien lasten keski-ikä oli 16 vuotta.

Jos henkilö pystyy kertomaan itse omista kokemuksistaan, ei ole mielekästä tutkia häntä haastattelematta kohdetta itseään. Tällaista kyselytutkimusta voitaisiin korkeintaan käyttää antamaan osviittaa siitä, voisiko tällainen ilmiö olla olemassa. Otanta on myös ollut suhteellisen pieni ja vastauksia on kerätty jo valmiiksi "sukupuolikriittisiltä" (kiertoilmaus transfobisille) vanhemmilta, mikä vaikuttaa siihen, miten he tulkitsevat asioita lapseensa liittyen.

Tutkimuksesta on uutisoitu kontroversiaalina, muka sen vuoksi, että sen tulokset eivät miellytä ”transyhteisöä”, mutta sanomalla näin huomio viedään pois siitä, että se oli yksinkertaisesti huonosti toteutettu tutkimus. Jos samankaltainen tutkimus toteutettaisiin eri menetelmillä ja suuremmalla otannalla, asian laita olisi toinen.

Omia pohdintojani

Korrelaatio ei tarkoita kausaatiota. Esimerkiksi Tumblr on (ollut) sellainen alusta, joka vetää tietynlaisia ihmisiä puoleensa, oman kokemuksen mukaan etenkin teini-iässä olevia introvertteja nuoria. Silloin kun itse käytin Tumblria monta vuotta sitten, löysin paljon kuvia ja tekstejä liittyen laihuuden ihannointiin. Suuri osa tällaisesta materiaalista oli häiritsevää. Aiheelle on myös omistettu suljettuja ympäristöjä, jossa syömishäiriöiset voivat keskustella keskenään. Nuoret tytöt ja pojat kannustavat toisiaan välillä parantumaan ja välillä laihtumaan – silti en minä, eikä kukaan muukaan väitä, että tällaiset sivut loisivat vain illuusion syömishäiriöistä eivätkä sairastumiset olisi siten olisi totta.

Nyt jos joku väittää, että nämä asiat ovat täysin erillisiä niin eivät ne ole ainakaan Stephanie Davies-Arain, transfobisen Transgender Trend- kampanjaryhmän perustajan mielestä: ”Siinä missä ennen anoreksia ja ahdistus veti puoleensa huonosta kehonkuvasta tai itsetunnosta kärsiviä tyttöjä, nykyisin sukupuolen vaihtaminen nähdään uusimpana selviytymismekanismina” [3]. Artikkelissa ei kerrota, mihin tällainen näkemys perustuu. On myös hassua, miten hän tässä yhteydessä puhui anoreksiasta, joka on sairaus, eikä suinkaan esimerkiksi ”painon hallinnasta”, mikä viittaisi tietoiseen päätökseen. Sen sijaan sukupuolta kuitenkin ”vaihdettaisiin”; tämä kertoo siitä, etteivät tällaiset ihmiset usko transsukupuolisuuden olemassaoloon. Ja tämän kanssa minulla on ongelmia. Olkoonkin, että näyttää siltä, että nuorten sukupuoli-identiteetit olisivat hauraampia kuin aiemmin, aiheesta tarvittaisiin jotain näyttöä.

Tuo The Sunin juttu [3], johon äsken viittasin, on mielestäni roskaa (se yrittää näyttää neutraalilta artikkelilta listaamalla alalaitaan sekä oikeita tukisivuja, että tämän Transgender trend -sivun, joka ei sellainen ole, puhumattakaan siitä, että se on täynnä negatiiviseen sävyyn puhuvia kannanottoja yhtä lukuunottamatta, eikä artikkelissa ollut yhtään alan ammattilaista puhumassa; Lisa Littmann ei ole koskaan hoitanut transpotilaita ja Leslie Prince on sosiaalipsykologi, eikä näin oletettavasti ole myöskään näin tehnyt), mutta siinä on tuotu asioita esille, joista haluan puhua. Siinä väitetään muun muassa, että yhä suurempi joukko oletetuista transsukupuolisista lopettaa hormonihoidot ja näin ”vaihtaa takaisin” syntymäsukupuoleensa. Tämä voi olla totta tai olematta, asiasta tarvittaisiin tilastoja ja tutkimusta; internetiin kun voi kirjoittaa kuka vain ja kenenä vain. Ja kuten olen jo tässäkin kirjoituksessa tuonut esille, on olemassa ihmisiä, jotka eivät jostain syystä pidä transsukupuolisista.

Luulen, että ROGD-uskomus on syntynyt selviytymiskeinoksi vanhemmille. He eivät voi hyväksyä sitä, että heidän lapsensa olisi ”jotenkin viallinen”, joten he vain sanovat, ettei lapsen identiteettiin liittyvä ristiriita ole edes totta. Jos se ei ole totta, sen eteen ei tarvitse tehdä mitään. Jos mitään ei tarvitse tehdä, asiat pysyvät ennallaan ja olo on turvallinen.

Vanhemmat ovat tässä asiassa itsekkäitä. Sen sijaan, että he tukisivat lastansa identiteetin pohdinnassa, he syyttävät tämän kavereita tai muita, joiden kanssa hän on ollut tekemisissä. Netissä he sitten itse tapaavat muita, jotka kamppailevat saman asian kanssa. Muiden samanlaisia asioita kokevien olemassaolo antaa vahvistusta omalle tunteelle ja tunteen siitä, ettei paini asian kanssa yksin. Olisikohan heidän lähipiirissään ketään muuta, joka mahtaisi kaivata samankaltaista tukea? Kuten aivan alussa sanoin, ironia on tässä asiassa vahvasti läsnä.

”Miksi minun pitäisi välittää?”

Minä ennustan, ettei keskustelu tämän aiheen ympärillä ainakaan laannu entisestään. Twitterissä on ainakin yksi tili, joka kuvauksessaan ilmoittaa pyrkivänsä levittämään tällaista harhaluuloa Suomessa. Vaalitkin ovat tulossa; olen nähnyt twiittejä, joissa koko translaki halutaan torpata vetoamalla siihen, että entistä enemmän nuoria hakeutuu tutkimuksiin transpoleille eikä syitä tiedetä, joten vastaukseksi tarjotaan ROGD:tä.

Se, ettei vanhempi usko sukupuolidysforian olevan aitoa, voi olla haitallista lapselle. Lapsi tietää itse paremmin, mitä hän tuntee ja mitä hän on, kuin joku ulkopuolinen ihminen. Murrosiässä kuuluu etsiä itseään. Vanhemman olisi hyvä tukea lastansa, koki tämä olevansa mitä hyvänsä, eikä painostaa häntä omien mieltymyksiensä mukaiseksi.

TL;DR ja yhteenveto

ROGD:stä eli ”nopeasti alkavasta sukupuolidysforiasta” ei ole tieteellistä näyttöä. Silti sitä yritetään käyttää jonkinlaisena keinona transihmisten oikeuksien vastustamisessa ja se kuulostaa terminä vakuuttavalta ihmisille, jotka siihen ovat alttiita uskomaan.

Bonus

Mainitsin aiemmin eräästä Twitter-tilistä, otin asiakseni kysyä häneltä lähteitä omille uskomuksilleen. Sain ohjeistuksen käydä jo mainitun Transgender trend- sivun twitter-tilin ja 4thwavenow-nimisen twitter-tilin linkkaamat artikkelit läpi. Noh, usea oli otsikoiden perusteella näkemättä paskaa, mutta tutustuin tähän mentaliteettiin, mitä nämä transvastaiset sivut edustivat.

Otteita tutkimuksista, joiden lopussa sanottiin, etteivät todisteet ole riittäviä pitävien johtopäätösten tekemiseen, jaettiin mielellään todisteena siitä, että kriittisyys on paikallaan. Silti heidän pohjauskomukselleen  ROGD:stä ei löydy tukea tieteestä, ainakaan.

Jonkin aikaa selailtuani, aloin kokemaan oloni epämukavaksi. Ihmisistä käytetään vääriä pronomineja ja osa sisällöstä on oikeasti puhtaasti transfobista, eikä jutuissa enää mainita huolta lapsista. Transaktivistien tavoitteita vääristellään. Tämä on propagandaa.

Lähteet:

1. Lisa Littmanin tutkimus: Rapid-onset gender dysphoria in adolescents and young adults: A study of parental reports (2018)

https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0202330

2. Science-lehden artikkeli tutkimuksesta: New paper ignites storm over whether teens experience ‘rapid onset’ of transgender identity 30.8.2018

https://www.sciencemag.org/news/2018/08/new-paper-ignites-storm-over-whether-teens-experience-rapid-onset-transgender-identity

3. The Sunin uutinen:

Is changing gender the new anorexia? We investigate if transgenderism has become a coping mechanism for teens 30.8.2018, päivitetty 25.2.2019

https://www.thesun.co.uk/fabulous/7362652/changing-gender-new-anorexia

Olen avoin kysymyksille, korjauksille ja kommenteille, juttua riittäisi varmasti useampaankin kirjoitukseen aiheesta, mutta tässä nyt tällainen lähdeköyhä ja epäkoherentihko kokonaisuus tällä kertaa.