Clown world. Pellemaailma. Parodiauniversumi. Kohta on
varmaan jokin muukin termi tälle käytössä. Terminä hieman ärsyttävä, mutta
osuva, sillä se kertoo paljon nykyajalle tyypillisestä mentaliteetista ja
oikeiston taidoista vaikuttaa meemein, termi on nimittäin levinnyt käyttöön
sammakkopellekuvien ulkopuolelle. Tekstini pelleilijät ovat suomalaisia, mutta
koska pelleily on tuontitavaraa Yhdysvalloista, tulee minun viitata myös
ulkomaalaisiin pelleilijöihin, sillä jenkkipolitiikka vaikuttaa hyvin paljon
pelleyden ytimeen.
Itselläni kävi viimeisten Yhdysvaltain presidentin vaalien
aikaan päässä ajatus, että nyt olisimme siirtyneet vaihtoehtoiselle aikajana.
Mutta ei siksi, että mielestäni väärä ehdokas olisi voittanut, vaan siksi, että
minä näin sen niin epätodennäköisenä silloin, kaikki kyselyt ja ennusteet
olivat voittajaa vastaan. Ja silloin oltiin sitä mieltä, että kyseessä on
oleellisesti vitsi, kun realityohjelman tähti pyrkii presidentiksi. Kun sanon
että oltiin en tietenkään tarkoita kaikkia ihmisiä, vaan kyseessä on minulle
tuona aikana näyttäytynyt yleinen mielipide.
Tästä päästäänkin taikaisin pelleihin. Maailman tuli loppua
vuonna 2012, niin ei kuitenkaan käynyt. Pelleilijät sanovat, että tämä ei
sinänsä ole totta, koska silloin siirryimme parodiauniversumiin. Mutta miksi
vuonna 2012? Ehkä siksi, että se on sopivan kaukana ajallisesti ja kun asiaan
ei kummemmin ajattele, kaikki ”huono” on tapahtunut sen vuoden jälkeen. Tämähän
ei tietenkään pidä paikkaansa; huolimatta siitä, mitä kukin pitää huonona
asiana, progressiivisia ja regressiivisiä asioita sekä lainsäädännön
uudistuksia on tapahtunut ihan tavalliseen tapaan ympäri maailmaa (esimerkiksi
tasa-arvoiset avioliittolait monissa maissa ja homopropagandalaki Venäjällä).
Konservatiiviset arvot sopivat hyvin yhteen nostalgian
kanssa. Kärjistäen pelleilijät yhdistävät kaikki asiat, joista eivät pidä,
yhdeksi kokonaisuudeksi, joka sitten tekee maailmasta vitsin. Jostain syystä
todiste pellemaailmasta ei ole se, kun yksittäinen hullu tappaa paljon ihmisiä,
joita ei edes tunne, vain koska he ovat tietynlaisia, mutta se, että
fiktiivisistä mieshahmoista tehdään naisversio, on.
Yksi esimerkki on shokkiuutiset erilaisista ihmisistä,
esimerkiksi sellaisesta miehestä, joka on tatuoinut itsensä kokonaan näyttääkseen
liskolta. Ennen (eli vielä parisen vuotta sitten) oli ihan tavallista, että
kommentit olivat luokkaa ”onpas erikoista”. Nyttemmin vähintään yksi henkilö
kommentoisi tämän henkilön olemassaolon olevan todiste pelleuniversumista. Liskolta
näyttävä mies on ehkä huono esimerkki, koska hän selvästi haluaa huomiota,
mutta valitettavasti samaa kommentointia saavat osakseen myös aivan tavalliset
ihmiset, vain koska heistä uutisoidaan samalla tavalla.
Mielestäni pellet ovat kuitenkin loppujen lopuksi oikeassa,
elämme pellemaailmassa. Tosin, vain he tässä ovat niitä pellejä. Millainen
ihminen nimittäin toteaa, että koska maailmassa tapahtuu hänelle epämieluisia
asioita, tarkoittaa se sitä, että tulee heittää hanskat nurkkaan ja tyytyä
huonoon kohtaloonsa? Honkler-meemillä viestitään tätä; vedetään pellekamppeet
päälle kuvainnollisesti eikä enää olla vihaisia ”progressiivisuudesta”, todellisuudessa
asioista valitetaan kahta kauheammin. Pellemaailma on siis vain uusi työkalu
levittää konservatiivista (eikä siis missään nimessä regressiivistä!)
maailmankuvaa, samoin kuin vaikkapa hyvesignalointi(Virtue signalling)-termin käyttö, mikä itsessään on hyvesignalointia.
